Tarinamme on edennyt jo 1930-luvun lopulle ja uusi maailmansota on juuri alkamassa.
Mannerin Konepaja oli muuttanut uuteen toimitilaan Hangon Pitkällekadulle, jossa tehdas- ja varastotilaa oli nyt riittämiin. Toiminnasta iso osa alkoi olla omien tuotteiden, koneiden ja laitteiden valmistusta, kuten ravintoteollisuuskoneita, talouskoneita, vesijohtotarvikkeita ja valutuotteita. Uusi aluevaltaus olivat korkeat ja pitkät rautarakennetyöt. Manner rakensi ja pystytti ensin radiomastot Hankoon ja myöhemmin myös Ouluun, Vaasaan sekä Turkuun, jonka masto oli peräti 152 metriä korkea.
Sodan sytyttyä Mannerin panosta tarvittiin taas sotateollisuudessa. Tämän tiesi vihollinenkin, joka aktiivisesti pommitti Mannerin tehdasrakennuksia. Pommitukset aiheuttivat vahinkoa tehtaalle ja toiminta päätettiin hajauttaa ensin Hangon alueelle, mutta päämajan määräyksestä tuotanto siirrettiin pian sisämaahan päin, Lohjalle.
Talvisodan aikana Manner valmisti erilaisten aseiden sekä merimiinojen osia, muutti tykin ammuksia kalustolle sopiviksi ja panosti hylsyjä, teki haavoittuneille paareja ja korjasi laivoja. Kun Moskovan rauhansopimus astui voimaan 13.3. 1940, Hanko määrättiin luovutettavaksi Neuvostoliitolle meritukikohdaksi. Alkoi alueen kuumeinen evakuointi, joka piti suorittaa kymmenessä päivässä. Kuin ihmeen kaupalla Mannerin Konepaja onnistui siirtämään laitteensa ensin Lohjalle, ja sieltä Lahteen. Neuvostoliitto vaati kuitenkin, että Mannerin koneet pitää palauttaa Hankoon ja asiasta käytyjen neuvottelujen jälkeen niin tehtiinkin, mutta onneksi rahallista korvausta vastaan.